Meidän Festivaalin täyttäessä 30 vuotta sen historiassa keskeisessä roolissa olleet henkilöt jakavat muistojaan vuosien varrelta. Sarjan aloittaa festivaalin entinen toiminnanjohtaja Johanna Råman.
Suomessa taide- ja kulttuurifestivaaleja tehdään pienillä kokonaisresursseilla. Rahaa on kassassa aina liian vähän. Siksi kamaritaidefestivaalissa on lopulta kyse jostakin muusta kuin rahasta (älkääkä ymmärtäkö väärin, rahaa tarvitaan, erityisesti pienten, ammattimaisten ja korkeatasoisten taidetapahtumien järjestämiseen). Meidän Festivaalin tapauksessa moni asia yhdistyy uteliaisuuteen, luovuuteen, riskinottoon, Tuusulanjärven ainutlaatuiseen ympäristöön, taiteeseen, luottamukseen, ihmisiin, luontoon, merkityksiin, ajattomaan musiikkiin ja ajankohtaisiin sanoihin.
Meidän Festivaalin konsertteja on järjestetty sen historiassa niin taiteilijakodeissa, Ainolan metsässä, kirkkoveneessä, lankakaupassa, autotallissa, isossa punaisessa mekossa, mikrofoneja on nielty, asiantuntijat puhuneet ja montaa erityistä taiteellista kokeilua tehty. Taiteellisen johtajan Pekka Kuusiston johdolla uusiuduttiin ja kokeiltiin rohkeasti, ja myöhemmin Kamus-kvartetti on jatkanut hienolla tavalla Tuusulanjärven perinnettä. Meidän Festivaali on toiminut ekologisen kestävyyden, monimuotoisuuden, yhteisöllisyyden, yhteiskunnallisuuden kuin eri taiteen muodoissa.
On tuntunut etuoikeutetulta saada työskennellä niin monien omien alojensa kansainvälisten huippujen kanssa. Pienen kamaritaidefestivaalin artistilista on ollut hengästyttävä – festivaalilla on eri vuosina vieraillut esimerkiksi Barbara Hannigan, Verneri Pohjola, Aamu Song & Johan Olin, Jay Gilligan, Angela Hewitt, Sam Amidon, Kamus-kvartetti, Nicolas Altstaedt, Paula Koivuniemi, Tatu Rönkkö + Efterklang, Hilja Grönfors, Samuli Kosminen, Maja S. K. Ratkje ja monet muut vieraat. Moni heistä on esiintynyt taiteen kosketusetäisyydellä Tuusulanjärvellä vain kouralliselle yleisöä intiimeissä esityspaikoissa, jossa hierarkiat ovat matalat. Kaikki kansainväliset huiput eivät ole aina vastanneet kutsuun, emme saaneet esimerkiksi Dame Judi Denchiä juttelemaan puista Sibeliusten kotitaloon.
Moni Tuusulanjärvellä syntynyt teos ja kohtaaminen on tehnyt pitkän elinkaaren. Säveltäjä-muusikko Bryce Dessner alkoi säveltää Tuusulanjärven maisemissa vuonna 2015 uutta soolosello-teosta, joka kantaa nykyään nimeä Tuusula. Teosta on sittemmin esitetty esimerkiksi Carnegie Hallissa New Yorkissa, King’s Placessa Lontoossa ja Muziekgebouw Eindhovenissa. Meidän Festivaali hengittää ja resonoi globaalisti.
Vuosittaisen festivaalin lisäksi on järjestetty muita tempauksia. Suomi 100 -juhlavuonna järjestettiin festivaalin lisäksi kolme kiertuetta ympäri Suomea; Itä-Suomessa, Saamenmaalla ja Uudellamaalla. Hiljaisuuden rikkominen -kiertueilta muistuu mieleen esimerkiksi 2500m2 kokoiseen tyhjään teollisuushalliin tuotettu tanssia ja kamarimusiikkia yhdistelevä kokonaisuus, jonka tuottamiseen, ja hallin hiljentämiseen tarvittiin 55:n ilmanvaihtokytkimien poissäätö (myös katolta), sekä kahdeksan padel-pelikentän ja neljän trampoliinivuoron sulkeminen. Sevettijärven koululla järjestettiin BATTLE, jossa kilpailivat rap-artisti Ailu Valle ja ballerina Auri Ahola vastaan viulistit Terhi Paldanius ja b-boy Jimi Kettunen, special guest starina toimi viulisti Eriikka Maalismaa. Taistelua luotsasi beatboxaaja-muusikko Kevin Francett. Sevettijärven koulun pienessä liikuntasalissa oli koko kolttasaamelainen yhteisö läsnä ja tunnelma sellaisessa muodossa, jota on vaikea pukea sanoiksi. Toisen Saamenmaalla järjestetyn konsertin kohdalla kirjoitettiin viestintään, että ”omalla moottorikelkalla konserttiin saapuminen mahdollista, ja suotavaa”. Useita vastaavia esimerkkejä tulee vuosilta mieleen.
Meidän Festivaalin tekeminen ja siihen osallistuminen on ollut monella tapaa hauskaa, opettavaista ja ravitsevaa. Olen monesta ja monelle kiitollinen. Monta ainutlaatuista taiteellista kohtaamista on tapahtunut, ja luottavaisin mielin voin todeta, tapahtuu myös tulevaisuudessa Tuusulanjärvellä. Koska ilman taidetta, haaveilua ja kauneutta elämä olisi varsin näköalatonta, kuten eräs pariisilainen naapurini kerran hyvin totesi.
Johanna Råman
Kirjoittaja asuu ja työskentelee Brysselissä, jossa hän toimii Suomen Benelux-instituutin johtajana. Hän toimi Meidän Festivaalin toiminnanjohtajana vuodet 2014–2018 sekä tuotantopäällikkönä vuodet 2010, 2011 ja 2013.