8.12.2022
Toivotamme vähäpäästöistä suomalaisen musiikin päivää!
Kirjoittaja: Petra Piiroinen
Lukuaika: 4-5 min.
Kahdeksas joulukuuta juhlitaan Janne Sibeliuksen syntymäpäivää ja suomalaisen musiikin päivää. Suomalaisen musiikin päivä on meille tänä vuonna erityisen mainio syy pysähtyä tarkastelemaan elävän musiikin alan päästöjä ja ilmastonmuutokseen suhtautumista.
Uskomaton vanha tammi Suvirannan pihamaalla. Kuva: Maarit Kytöharju
Ensinnäkin luonto, säät ja luonnonvaraiset eläimet sekä suomalaisesta luonnosta ammentava mytologiamme ovat ravinneet suomalaista musiikkia vähintään itsenäistymispyrkimyksistämme saakka. Ehkäpä luonnostamme kertovat eri taiteenalojen taideteokset ovat meille tulevaisuudessa jopa jollain tapaa biologisiakin kuvauksia ja näytteitä parempi historiallinen arkisto siitä, minkälaista suomalaisissa metsissä, soilla ja vaaroilla on ollut ennen kuin luontotyyppimme peruuttamattomasti muuttuivat ilmastonmuutoksen myötä.
Toisekseen Meidän Festivaalilla käynnistyi tänä vuonna Koneen säätiön tukema Siirtymä-hanke, joka etsii keinoja hiilineutraaliin taiteelliseen toimintaan musiikin kolmannella sektorilla. Hanke jatkuu aina vuoden 2024 loppuun saakka ja tavoitteenamme on, että vuoden 2025 Meidän Festivaali on hankkeen toimien myötä hiilineutraali.
Nettonollaa päin ja sen yli
Käärimme hihat heti tämän vuoden alussa. Olemme ennen muuta hankkineet järjestelmällisesti tietoa ja käyneet lukuisia keskusteluja niin sisäisesti omalla porukalla kuin julkisestikin. Joitain päästövähennyksiä pystyttiin jo tänä vuonna saavuttamaan, muun muassa festivaalikuljetuksissa (tosin samalla lennätimme tämän vuoden festivaalille jengin Atlantin takaa – siitä kirjoitan toivottavasti lisää myöhemmin). Keräsimme ihanan joukon muita vapaan kentän festareita vertaistukiryhmään. Kävi myös hurja onnenpotku: pääsin toiminnanjohtajana mukaan brittiläisen Julie’s Bicyclen Creative Climate Leaders -koulutuksen pohjoismaiseen kohorttiin.
Hankkeen tavoitteena on hiilineutraali toiminta, kahdesta syystä. Koemme että oma pesä on oltava puhtaana tai ainakin tehosiivouksessa ennen kuin voi edellyttää muutoksia muilta. Päästömme ovat verrattain pienet – toki riippuu siitä mihin ne suhteuttaa – mutta niiden on edelleen pienennyttävä voidaksemme olla osa positiivista muutosta. Hankkeen tavoitteeksi on asetettu siis niin sanottu nettonolla. Käytännössä se tarkoittaa, että päästöjä järjestelmällisesti mitataan ja vähennetään ja se, mitä jää jäljelle, kompensoidaan. (Mutta jos katsotaan asiaa maapallon kannalta, nettonolla ei ole mikään autuaaksi tekevä tavoite. Tavoitteena pitäisi jo nyt olla täysin fossiilivapaa, nollapäästöinen toiminta. Meidän täytyisi ensisijaisesti ja yksiselitteisesti tähdätä päästöjen estämiseen. Kompensaatiot eivät myöskään ole aivan yksiselitteinen ratkaisu, vaikka kaikki keinot on nyt otettava käyttöön.)
Toiminnanjohtaja kurvasi roudauskeikalle Järvenpään kirkolle Auto-Aritan hybriditoyotalla kesän 2022 Meidän Festivaalilla. Festivaalikuljetuksissa päästiin vaihtamaan hybridiautoihin ja festivaalin polttoaineenkulutus puolittui. Kiitos Auto-Arita! Kuva: Maarit Kytöharju
Toisekseen, hiilineutraalisuustavoite on toimintaa konkreettisesti suuntaava, mitattava tavoite ja luo vastuunkannon mahdollisuuden. Ylitsepääsemätön haaste voi aiheuttaa lamaannusta. Siinä selkeä, konkreettinen tavoite voi auttaa. Lisäksi loistavan Kemut-hankkeen myötä meille on tarjottu hopeatarjottimella työkalut päästöjen laskemiseen, joten tekosyitä ei ole.
Onnellinen ja merkityksellinen elämä ja festivaali
Mitä pidemmälle olemme hankkeessa edenneet, sitä selkeämmäksi on käynyt kuinka monimutkainen ja perustavanlaatuinen tarvitsemamme muutos on. Osa valinnoista on helppoja: on helppoa kierrättää, on varsin helppoa käyttää julkista liikennettä, on helppoa syödä ilmastolle kestävällä tavalla (festivaalicateringissa ollaan syöty kala-kasvisruokaa vuodesta 2016). Mutta kestävän toiminnan rakenteelliset haasteet ja kestävän ja kestämättömän toiminnan häilyvät rajat eivät ole mitään iisejä yes/no -kysymyksiä, vaan arvovalintoja, ja paljolti myös riippuvaisia niistä rakenteista missä toimimme. Taidekenttä toimii yhteiskunnan rakenteissa, ja se rakenne ei tällä hetkellä mahdollista päästötöntä toimintaa, ainakaan sellaisena kuin me festivaalin ymmärrämme. Niin taiteen rahoitus, kaupunkien infrastruktuuri kuin alan vuosisatojen saatossa luomat odotukset vaikuttavat meihin. Ja todettavahan se on: te, rakas yleisömme, olette yksi festivaalin vaikeimmin mitattavista mutta tutkimusten mukaan isoimmista päästölähteistä.
Liikehdintä asian tiimoilta on selvästi nousussa – pitkiä kansainvälisiä kurssituksia tai järjestelmällisiä kokoontumisia taiteen kentällä tämän aiheen ympärillä tuskin olisi tapahtunut joitain vuosia sitten. On nimittäin niin, että kulttuurikenttä on herännyt tilanteeseen varsin myöhään joitain edelläkävijöitä lukuunottamatta. Entäpä jos olemme ihmiskuntana epäonnistuneet näin surkeasti päästövähennystavoitteissamme juuri siksi, että kulttuuri ja taide eivät ole ottaneet asiaa täysillä omakseen? Kaikkea ei mitata päästöissä. Eteenpäinkatsovalla taiteella on osansa myös resilienssin luomisessa, muutokseen valmistautumisessa ja paremman, kestävämmän tulevaisuuden kuvittelemisessa. Voidaksemme muuttaa elämäntapojamme meidän täytyy voida kuvitella, minkälaista hyvä hiilineutraali elämä voi olla.
Sateenkaari Krapin Onnelan yllä Meidän Festivaalilla 2022. Kuva: Maarit Kytöharju
Lähdimme vuoden alussa selvittämään, miten kolmannen sektorin taidetoimija voi mahdollistaa hiilineutraalia taiteellista työtä. Vähänpä tiesin hanketta aloittaessamme, että keskeiseksi kysymykseksi hankkeessa nousee hiilidioksidiekvivalenttien sijaan systeeminen muutos, ylikansalliset kulttuurialan (valta)rakenteet ja meidän oma tapamme olla ja kuluttaa taidetta. Emme voi luopua yleisöstä, emmekä myöskään voi toteuttaa tehtäväämme ilman kansainvälisiä vierailuja. Haluamme tarjota ja tehdä korkeatasoista, kiinnostavinta taidetta, eikä sitä tehdä tyhjiössä. Minkälaista on onnellinen ja merkityksellinen elämä – ja festivaalielämä – maapallon ja ilmaston kantokyvyn rajoissa? Tulevien hankevuosien aikana lupaan raportoida tämän kysymyksen tiimoilta pitkin matkaa.
Toivotamme erinomaisia vuodenvaihteen pyhiä ja vähäpäästöistä – tai kunnianhimoisimmille päästötöntä – suomalaisen musiikin päivää!
Kirjoittaja on Meidän Festivaalin toiminnanjohtaja ja ilmastoahdistunut millenniaali.