8.12.2021
Kaksi säveltäjää, tutkija ja festariyleisö menivät Zoomiin…
Lukuaika: 7 minuuttia
Yhtä Meidän Festivaalin 2021 kantaesityksistä työsti epätavallisen laaja joukko ihmisiä. Riikka Talvitien ja Lauri Supposen sävellystyöhön osallistui tutkija Juha Torvisen lisäksi myös toistakymmentä innokasta Meidän Festivaalin yleisön jäsentä. Esitimme suomalaisen musiikin päivän kunniaksi tekijöille joukon kysymyksiä erikoisluonteisesta taiteellisesta työstä ja sen taustoista.
Meidän Festivaalilla on viime vuosina päästy tutkailemaan uuden teoksen hiomista ja säveltäjän työskentelyä lähietäisyydeltä koko joukossa kantaesityksien avoimia harjoituksissa. Vuosina 2020-2021 seurasimme varsin läheltä myös säveltäjä Tytti Arolan työskentelyä Tuusulanjärvi -tilausteoksen parissa. Tytin Säveltäjän päiväkirja -blogeista on luettavissa (jokseenkin) tavanomainen sävellystyön kaari: tilauksesta taustatyön kautta harjoituksiin ja esitykseen (lue Tytin blogit aiheesta täältä).
Viime festivaalilla kuullun Aaltoliike – näkökulmia luontoon jousikvartetille, videolle ja elektroniikalle -teoksen sävellysprosessissa taas oli aikalailla kaikenlaista tavanomaisesta poikkeavaa. Teoksen parissa töitä tekivät säveltäjät Riikka Talvitie ja Lauri Supponen sekä tutkija Juha Torvinen ja mukaan kommentoimaan otettiin myös joukko Meidän Festivaalin yleisöä. Mistä yhteistyö sai alkunsa?
Juha:
Kyseessä on erilaisten hankkeiden yhteentörmäys. Johdan Koneen säätiön rahoittamaa Musiikintutkijat yhteiskunnassa -hanketta. Siinä tutkitaan musiikin kykyä muokata maailmaa paremmaksi. Riikka Talvitiellä on käynnissä Muuttuva säveltäjä -hanke, jonka tavoitteena on etsiä vaihtoehtoja perinteiselle ja aika paljon romantisoidullekin, yksin puurtamista korostavalle sävellystavalle. Lauri Supponen on ollut työssään aina kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Monien mutkien ja ideointien kautta tiemme kohtasivat.
Riikka:
Tässä yhteistyössä kaksi eri polkua on kohdannut toisensa. Olin kirjoittanut jonkinlaisen dialogisen teoksen aihion taiteelliseen tutkimussuunnitelmaani, mutta sillä ei ollut mitään tuotannollisia ja realistisia puitteita. Sitten Juha kertoi Suoni ry:n ideoista ja aloimme suunnitella yhteissävellysprojektia siltä pohjalta. Lauri on ollut kuvioissa mukana alusta alkaen, sillä yhteissäveltäminen oli erityisesti yksi lähtökohdista.
Lauri:
Kolmisen vuotta sitten Riikka ehdotti yhteissävellystä. Minulla on ollut yhteissävellyksistä hyviä kokemuksia. Riikkahan on aivan fantastinen tyyppi – joviaali, helposti lähestyttävä ja mielestäni avarakatseisimpia säveltäjiä, jonka olen tavannut! Heti alusta asti oli selvää, että tästä tulisi mielettömän hauskaa. En muista mitä kautta Juha tuli kuvioihin, mutta todennäköisesti aika pian – olisiko ollut keväällä 2019 – olin puhelimessa Juhan ja Riikan kanssa, aiheena aloittaa teoksen tekeminen niin, että Juha Suoni ry:stä olisi kaikissa vaiheissa seuraamassa teoksen syntyä. Eräs aamiaistapaaminen Porthaniassa sinetöi aikeemme, ja siitä se lähti.
Teoksessa Kamuksen sellisti Petja Kainulainen pääsi soittamaan myös ”merilevä-instrumenttia”. Kuva: Maarit Kytöharju
Teoksen lähtökohdaksi tekijöiden välisissä keskusteluissa muodostuivat seitsemän erilaista ihmisen luontosuhdetta, joille säveltäjät laativat musiikilliset vastikkeet. Seitsemästä esiin nousseesta luontosuhteesta – runsaudensarvimainen, denialistinen, romanttinen, ympäristötietoinen, irrallinen, aktivistinen ja teknologiauskoinen – jokainen voinee löytää jonkin itseensä kolahtavan kohdan. (Voit tutustua luontosuhteisiin ja niihin liittyvään materiaaliin tarkemmin täällä.) Miten tekijät päätyivät tähän tematiikkaan?
Lauri:
Juhan tullessa mukaan alusta lähtien oli selvää, että teoksella olisi ekologinen ulottuvuus. Olin aiemmin lukenut ja kuunnellut Juhan pohdintoja musiikin ja yhteiskunnan suhteesta, ja etenkin ekologisista kysymyksistä, ja ne olivat jääneet mieleeni pyörimään. Missä määrin sävelteos on poliittinen? Mitä merkityksellistä musiikki voi sanoa aikamme polttavista ekologisista kysymyksistä?
Riikka:
Lähdimme liikkeelle Itämerestä. Yksi merkittävimmistä tutkimuskysymyksistä on musiikin ja luonnon välinen suhde ylipäänsä. Tästä syystä halusimme teeman, joka on lähellä meitä ja kaikella tapaa konkreettinen. Lisäksi Itämeren kohdalla ekologiset toimenpiteet ja lähitulevaisuus on äärimmäisen akuuttia.
Juha:
Musiikintutkijana yksi erikoisaloistani on ekokriittinen musiikintutkimus, joka tarkastelee musiikin ikiaikaista luontosuhdetta ympäristöongelmien kannalta. Musiikintutkijat yhteiskunnassa -hankkeessa jatkan osittain tällä teemalla. Samalla syntyi idea yhteissävellyksestä, jossa kaiken liittymistä toisiinsa korostava ekologisuuden ajatus näkyy jo teoksen tekoprosessissa. Alun perin lähdimme tekemään teosta erityisesti merien mikromuovi-ongelman näkökulmasta, mutta teema laajeni jotenkin ”orgaanisesti” – kuten luonnonmystisesti on musiikkialalla usein tapana sanoa – laajemmin veteen, luontoon ja luontosuhteisiin. Siksi teoksen nimi ”Aaltoliike” on osuva. Se kuvaa sekä kaiken elollisen alkulähdettä eli vettä että sitä jatkuvaa muutosta, jonka keskellä ihmisen luontosuhde tämän päivän ympäristöllisesti haasteellisina aikoina on.
Riikka Talvitie ja festivaalin esitysteknikko Kimmo Antikainen tutkailevat partituuria Aaltoliikkeen harjoituksissa. Taaempana nuottejaan lehteilee myös Lauri Supponen. Kuva: Maarit Kytöharju
Siinä missä yhteistyötä sävellystyössä tehdään nykyään suhteellisen usein, taiteellisessa työssä varsin harvoin on mukana tutkija. Miten eri alojen tekijöiden yhteistyö sujui?
Riikka:
Juha toi meille itse asiassa koko lähtöidean esittelemällä erilaisia luontosuhteita. Tutkijan mukanaolo on myös lisännyt kirjoitetun ja sanallisesti mietityn materiaalin olomassaoloa. Olemme ikään kuin tarkentaneet joitain asioita pitkin matkaa määrittelemällä niitä yhdessä. Juha on todella hyvin perillä nykysäveltäjien ajatusmaailmasta ja on osallistunut keskusteluun kaikenlaisten asioiden tiimoilta. Työjako on sotkeutunut monelta osin.
Lauri:
Juha on ollut mukana mielestäni ensisijaisesti omana musiikin ja yhteiskunnan kaikista muodoista aidosti kiinnostuneena itsenään. Tutkijapuoli on eittämättä läsnä, mutta suurin osa analyysityöstä tapahtunee vasta prokkiksen jälkeen. Juha oli mukana keskustelijana, ideoiden pallottelijana ja jäsentäjänä, syntyvän teoksen yhteisen hahmottajana minun ja Riikan kanssa, eli varsin tasa-arvoisessa asemassa meidän säveltäjien kanssa. En koe olleeni suurennuslasin alla missään vaiheessa. Pikemminkin koen olleeni osa meidän kolmen muodostamaa yhteisöä, joka sittemmin laajeni myös Kamuksen ja Meidän Festivaalin organisaation ja yleisön suuntaan.
Juha:
Yhteistyö säveltäjien kanssa oli miellyttävää, opettavaista ja antoisaa. Heidän ammattitaitonsa herättää ihailua. Riikka ja Lauri ovat myös ajatuksiltaan tavattoman näkemyksellisiä. Minun roolini on ollut tutkimus- ja tietopainotteinen, mutta joillain varovaisilla huomioilla olen osallistunut myös sävellystyöhön.
Ennen kantaesitystä säveltäjät ja tutkija vielä avasivat teoksen taustoja festivaaliyleisölle keskustelutilaisuudessa. Kuva: Maarit Kytöharju
Tutkijan soluttautuminen musiikin tekijöiden joukkoon ei ole ihan tavallista. Juha on tutkijana mukana tutkimusyhdistys Suoni ry:ssä, joka harjoittaa aktivistista musiikintutkimusta. Mutta mitä on aktivistinen musiikintutkimus?
Juha:
Aktivistinen musiikintutkimus pyrkii muuttamaan maailmaa paremmaksi. Siinä pohditaan, millä tavalla musiikki ja siihen liittyvät toimintomme voivat edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä vähentää ihmisiin ja luontoon kohdistuvia sortavia tekoja. Kuuden musiikintutkijan Musiikintutkijat yhteiskunnassa -hanke pureutuu tähän.
Tekijöiden tavoite ottaa yleisö mukaan teoksen työstämiseen realisoitui maalis-huhtikuussa 2021. Kutsuimme yleisömme osallistumaan säveltäjien työskentelyyn ja samalla Juhan tutkimukseen etätyöpajoissa ja 20 rohkeaa yleisön jäsentä tarttui tilaisuuteen. Tekijät halusivat jakaa aihioita ja kuulostella, miten yleisö ne tulkitsee, kuulla palautetta ja viedä teosta eteenpäin sen pohjalta. Minkälaista oli työstää sävellystä / tutkimusta Meidän Festivaalin yleisön kanssa Zoomissa? Miten työpajat onnistuivat?
Juha:
Mahtavaa. Työpajat onnistuivat yli odotusten. Ihmisillä on kirkkaita näkemyksiä, jotka ovat moninaisia ja toivat meille paljon uutta ajateltavaa. Moni työpajoissa esille tullut ajatus on vaikuttanut suoraan tai epäsuorasti lopulliseen teokseen. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka ihmisille oli tärkeää, että luontoon liittyvät viestit olisivat mukana teoksessa mutta eivät liian osoittelevina. Kuulija haluaa olla aktiivinen ja täydentää merkityksiä itse. Tämä on mielestäni erittäin hyvä tiivistys siitä miksi musiikkia (ja muita taiteita) tarvitaan niinkin isojen kysymysten kuin ympäristöongelmat käsittelyssä: tiedämme kyllä, että luontosuhteemme on kriisissä. Taideteokset voivat liittää tähän tietoon kokemuksellisia tasoja, jotka saavat meidät omakohtaisesti ja aktiivisesti pohtimaan luontosuhdettamme.
Riikka:
Työpajat zoomissa olivat kokemuksena jotain sellaista, mihin en ole ennen törmännyt. En ole kuullut yleisöltä näin avoimia kuvauksia siitä, miten he kuuntelevat ja mitä he kuulevat. Mukanaolijat osallistuivat todella intensiivisesti keskusteluihin, ja sitä kautta esiin nousi asioita, joita emme olleet osanneet odottaa. Ehkä jossain määrin olen edelleen hämilläni kaikesta informaatiosta. Tuntuu siltä, että säveltäjän valinnat käsityön ääressä muuttuvat monella tapaa, jos ne avataan tällä lailla keskustelulle. Mikään ei ole itsestäänselvää ja kaikkea voi tulkita usealta näkökulmalta.
Lauri:
En osannut odottaa mitään tiettyä kohtaamisiltamme Meidän Festivaalin yleisön kanssa. En ole myöskään koskaan aiemmin avannut työskentelyä yleisön suuntaan sävellyksen ollessa vielä tekeillä. Kohtaamiset tuntuivat luontevilta. Jokaisella tuntui olevan joko jonkinlainen tarttumapinta niihin ajatuksiin ja musiikillisiin muotoihin, mitä Riikan ja Juhan kanssa käsittelimme – tai ainakin jokainen osasi puhua omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Se oli inspiroivaa! Hienoa oli havaita, miten monenlaisia tulkintoja aihe ja sen musiikilliset vastineet saivat yleisön jäsenissä aikaan. Kaikki olivat niin ihania, kannustavia ja etenkin anteliaita! Sessiot olivat itselleni todella arvokkaita jatkoakin ajatellen – viime kädessä tärkeintä on kommunikoida yhteisölleen se mikä itseään kiinnostaa.
Tutkija, säveltäjät ja Kamus pokkaavat kantaesityksen jälkeen. Kuva: Maarit Kytöharju
Kantaesitys on aina tapaus, ja tämä teos kohtasi yleisönsä ensimmäistä kertaa Meidän Festivaalilla 30.7.2021 Kamuksen esittämänä loppuunmyydyssä konsertissa. Paikalla oli iloksemme myös nippu yleisön jäseniä, joilla oli jo välittömästi henkilökohtainen suhde uuteen musiikkiin – olivathan he olleet sävellystyössä mukana!