fbpx

30.7.2021

Säveltäjän päiväkirja, osa 3

Teos esitetään pimeässä, joten harjoituksissa päästiin jo tunnelmoimaan pimeyttä. Kuva: Tytti Arola

Tytti Arola on säveltäjä ja äänitaiteilija, jota kiinnostaa arjen tuominen konserttitiloihin, moniaististen sävellysten tekeminen sekä tilallisen äänen kanssa työskentely. Teoksissaan Arola hyödyntää usein elektroniikkaa ja viime aikoina hän on innostunut performanssitaiteesta ja soitinrakentamisesta.

Tässä blogimuotoisessa päiväkirjassa Tytti Arola avaa prosessiaan siitä, miten hän työssään säveltäjänä lähestyy uutta tilausteosta Kamus-kvartetille ja Tuusulanjärvelle. Teos kantaesitetään Meidän Festivaalilla 31.7.2021.

Lue säveltäjän päiväkirjan osa 1. täällä >>
Lue säveltäjän päiväkirjan osa 2. täällä >>


Säveltäjän päiväkirja, osa 3
Kohti kantaesitystä

Kirjoitan tätä viimeistä säveltäjän Päiväkirjamerkintää kahta päivää ennen teoksen kantaesitystä. Sain teoksen valmiiksi kesäkuun lopussa ja nyt heinäkuussa olemme olleet yhteydessä Kamus-kvartetin kanssa puhelimitse ja sähköpostitse. Säveltäjän näkökulmasta on aina jännittävää lähettää valmis sävellys muusikoille – sainko merkittyä nuottiin kaiken sen, mitä säveltäessä ajattelin?

Ensimmäiset harjoitukset teoksen parissa sujuivat pääasiassa todella hyvin, joskin matkassa oli mukana myös muutama yllätys. Keskustelimme harjoitusten alkuun tarkemmin parista soittotekniikasta ja sitten lähdimmekin soittamaan sävellystä läpi! Ensi kuuleman perusteella teos kuulosti hyvältä, Kamus soitti upeasti ja sävellys tuntui itse asiassa aika tutulta: Kamus soitti niin kuin olin toivoinutkin, joten minulla ei ollut säveltäjänä itse asiassa juurikaan kommentteja siitä, että mitä olin ajatellut toisin. Kvartetin kuuntelemisen lisäksi harjoituksissa harjoittelin omaa osuuttani – minulla on itselläni teoksen esityksessä aktiivinen rooli, sillä olen mukana tekemässä teoksen live-elektroniikkaa. Pidän siitä, että saan osallistua musiikin tekemiseen myös säveltämisen jälkeen, mutta koen esiintymisen olevan haastava rooli säveltäjälle, sillä samanaikaisesti pitää pystyä keskittymään teoksen kokonaisuuden kuunteluun sekä oman osuuden tekemiseen. Kamuksen Terhi, Jukka, Jussi ja Petja sekä ääniteknikko Kimmo ovat kuitenkin sellaisia huippumuusikoita, että heidän kanssansa työskennellessä tuli sellainen olo, että tätähän on tehty aiemminkin – palaset loksahtelivat luontevasti paikoilleen.

Harjoituksien yllätykset liittyivät teoksen installaatio-osuuteen. Olin saanut jo alkuviikosta tiedon, että Tuusulanjärvessä on tällä hetkellä paljon sinilevää, minkä vuoksi emme voisi käyttää järven vettä installaatiossa. Tämä oli tietysti harmi kuulla, sillä alkuperäinen idea oli tuoda nimenomaan Tuusulanjärven vettä hapetettavaksi, mutta ajankohtainen sinilevätilanne osoittaakin hyvin konkreettisesti kuinka herkkä järven tila on. Toinen yllätys liittyi pumppujen ilmavirtaukseen – huomasimme, että testaamallani pumpulla saadaan aikaiseksi isompi ilmavirta kuin muilla teokseen löydetyillä pumpuilla ja koska ilmavirtauksella on teoksessa tärkeä äänellinen ja visuaalinen funktio, aiomme vielä viime metreillä etsiä lisää sopivampia pumppuja teokseen. Tällaiset viime hetken muutokset ovat tietysti aina jännittäviä ja hieman stressaavia, mutta olen varma, että Meidän Festivaalin rautainen tuotantotiimi ratkaisee tämänkin ongelman, en voi kun kiittää säveltäjänä heitä joustavuudestaan ja kyvystä reagoida asioihin nopeasti. Pumppukriisi antoi harjoituksille oman erikoisen elementtinsä, kun Kamus kuivaharjoitteli liikkeitä ilmassa – olin aistivinani, että Kamusta tämä hieman nauratti ja täytyy myöntää, että se kieltämättä näytti myös aika huvittavalta.

Kamus harjoitteli ilmassa pumppaamista: hyvää ja hauskaa käsijumppaa. Kuva: Tytti Arola

Täältä voi kurkistaa miltä harjoituksissa näytti ja minkälaisia viime päivien mietteitä minulla on ollut:

Säveltäjänä tuntuu aina ihmeelliseltä, kun kirjoitetut sävelet muuttuvat musiikiksi. Tunne on usein samaan aikaan helpottunut, innostunut, mutta toki myös jännittynyt. Tieto siitä, että aivan kohta myös yleisö kuulee teoksen, on samaan aikaan hurja sekä todella kiitollinen. Olen itse teokseen tyytyväinen ja nyt ensimmäisten harjoitusten jälkeen on sellainen olo, että ylihuominen kantaesitys tulee menemään oikein hyvin. Olen pyrkinyt luomaan hetken, jolloin pysähdytään veden äärelle – kuunnellaan ja katsotaan vuorotellen pysähtynyttä ja väreilevää pintaa. Sävellysprosessi on ollut pitkä ja sen avaaminen muille on ollut uusi ja avartava kokemus, kiitos paljon tästä mahdollisuudesta raottaa ajatuksiani julkisen päiväkirjan muodossa. On ainutlaatuista päästä työskentelemään näin kiehtovan aiheen parissa huippuammattilaisten kanssa – kiitos Meidän Festivaali ja erityisesti toiminnanjohtaja Petra, upea Kamus-kvartetti ja tietysti inspiroiva Tuusulanjärvi!

Tytti Arola, 
järviin tutustuva säveltäjä

Ylös